Resilienssi, mistä ihmeestä on kyse?

Mahdanko olla ainoa, jolle tulee tuosta sanasta hyvin kaksijakoinen olo? Tietyllä tavalla hyvä ominaisuus kyllä, mutta mieleen tulee kyllä väistämättä myös, että yritetään löytää ja perustella yksi uusi näkökulma, jolla työntekijöitä ja kokonaisia organisaatiota voidaan piiskata jaksamaan enemmän ja tuottamaan paremmin? Kunhan on riittävän resilitentti, niin ”kyllä pystyy venymään vielä vähän enemmän”. Tällainen negatiivinen lähestymistapa on minulle kovin ratkaisukeskeisenä vähän vieras, mutta olen ajan saatossa oppinut sen, että ihminen ei ole koskaan ajatustensa kanssa yksin. Näin ollen voin päätellä, että tällainen kaiku tällä termillä saattaa olla ja siksi haluan pohtia asiaa hieman enemmän näin ”ääneen”, enkä vain oman pääni sisällä.

Voiko resilienssi itseasiassa olla avain selviytymiseen ja jopa sisäiseen vahvuuteen?

Käsitteenä resilienssi viittaa yksilön kykyyn sopeutua muutoksiin, selviytyä vastoinkäymisistä ja palata takaisin tasapainoon. Joissakin yhteyksissä puhutaan yksilön ”supervahvuuksista”. Näin tarkasteltuna resilienssi on sisäinen vahvuus, jonka avulla pystymme paremmin sietämään stressiä sekä vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Noiden kahden jälkimmäisen taitoa opitaan jo lapsuudessa, jos vain vanhemmat antavat lapselleen mahdollisuuden pettyä, eivätkä silota hänen tietään liikaa. Resilienssiin liitetään myös kyky löytää omia voimavaroja vaikeuksien keskellä, kykyyn hallita omia tunteitaan sekä kykyyn asettaa realistisia odotuksia. Resilienssi näkyy myös kykynä sopeutua muutoksiin ja oppia uusia taitoja.

Reslienssi itsessään ei ole jokin annettu vakio vaan sitä voi oppia ja kehittää. Kirjoitin tuossa jo aiemmin, että pohjan hyvälle resilienssille voi sada jo lapsuudessa, mikäli vanhemmat uskaltavat tuottaa lapselleen pettymyksiä. Toki, koska me kaikki synnymme erilaisilla ominaisuuksilla varustettuina, voidaan todeta, että toiset ovat varmasti synnynnäisesti enemmän resilitenttejä kuin toiset.

Miten tätä ominaisuutta voi kehittää?

Ehkä kaikista tärkeintä kaiken kehityksen kannalta on itsetuntemus. Jos tunnet tapasi reagoida asioihin, piiloajatuksesi ja -merkitykset, joita kannat mukanasi, olet jo pitkällä. Reflektoimalla omaa tapaasi ajatella, antaa asioille merkityksiä ja reagoida stressaavissa tilanteissa, voit opetella itsellesi hyödyllisempiä tapoja toimia ja edesauttaa palautumista sekä uusiin / vaikeisiin tilanteisiin sopeutumista.

Kun tarkastellaan reslienssiominaisuuksien joukkoa, voidaan huomata, että ominaisuuksia on mahdollista vahvistaa yksi kerrallaan erilaisilla keinoilla ja näin kasvattaa omaa resilienssiä kokonaisuutena. Vahvistettavia ominaisuuksia voi olla esimerkiksi tehokas päätöksentekokyky, hyvä tunteiden säätelykyky, optimismi ja usko omaan pystyvyyteen ja vaikkapa rohkeus kohdata haasteet sekä myötäelämisen kyky.

Yksi tapa lähteä purkamaan näin hurjan laajaa ja monimuotoista kokonaisuutta, on pilkkoa sitä osiin. Tietysti, tämähän itsestään selvää, saattaa joku ajatella. Ja tietyllä tavalla näin onkin, mutta tulokulma itsessään saattaa hieman yllättää.

1) ota kynä ja paperia

2) listaa paperin vasempaan reunaan riveittäin ominaisuuksia, joita pidät jollakin tavalla kehnoina. Omalla kohdallani voisin listata ominaisuuksistani vaikka kärsimättömyyden ja/tai tietynlaisten uusien tilanteiden jännittämisen. Yleensä näiden jollakin tavalla negatiivisina koettujen ominaisuuksien (”kehityskohteiden” tai jopa joidenkin mielestä heikkouksien) luetteleminen on meille ihmisille hyvin helppoa. Olemme suprkriittisiä, mitä tulee itseemme!

3) seuraavaksi sinun tehtävänäsi on tehdä uudelleen määrittely ja valjastaa nuo ominaisuudet hyötykäyttöön. Omien esimerkkiominaisuuksien hyötykäyttö / vahvuus olisi esimerkiksi kärsimättömyys -> tehokas viemään asioita eteenpäin ja aikaansaavuus sekä tilanteiden jännittäminen -> hyvä ja monipuolinen valmistautuminen uusiin tilanteisiin. Pessimistisen ominaisuuden hyötykäyttö tai vahvuus on kyky varautua vastoinkäymisiin.

Kaikilla asioilla on yleensä myös kääntöpuolensa, niin tälläkin. Liiallinen resilienssi voi olla myös haitallista. Jatkuva stressin sietäminen ilman palautumiseen vaadittavaa lepoa voi johtaa pahimmillaan uupumukseen. Joskus resiliessi voi ylikäytössä tukahduttaa tunteita ja niiden käsittelyä. Tällöin on kyseessä usein henkilön kyvyttömyys vetää rajoja ja sanoa ei. Eli tässä kuten niin monessa muussakin asiassa tärkeintä on löytää tasapaino asioiden välillä.

Varsin kiehtova ja monipuolinen teema, johon varmasti paneudun tulevaisuudessa vielä lisää.

Ihanaa kesän jatkoa ja toivottavasti sinulla on mahdollisuus pitää palauttava kesäloma!