Onko onnistuminen teko vai tunne?

Opiskeluihini liittyen olen viimeiset pari viikkoa syventynyt sekä fasilitoinnin kiehtovaan maailmaan että myös teemaan "Kuinka tehdään työpaikan hyvä henki". Molemmat omalla tavallaan äärettömän kiehtovia ja moniulotteisia kokonaisuuksia. Opiskelujen kannalta minun olisi ollut tarpeen valita vain toinen, mutta koska tiedonjanoni on loputon, perehdyn molempiin. Tietysti, koska kaikki pitää tehdä "täysiä".

Syksy on ollut itselleni monella tavalla haastava ja olen useamman kerran joutunut palaamaan perusasioiden ääreen. Kuinka löytää työn ja vapaa-ajan tasapaino, mistä löytää työn imu silloin, kun se uhkaa olla hukassa, mitkä ovat minun perusarvoni, mitä toivon ja odotan työltäni ja niin edelleen. Kaikkien näiden teemojen osalta minua on auttanut valtavasti eteenpäin opiskeluihini liittyvä vertaiscoaching, joka on pakottanut menemään riittävän syvälle ja kirkastamaan sen ydinkysymyksen, joka kulloiseenkin teemaan on liittynyt. Näiden pohdintojen kautta olen oppinut, että tarvitsen säännöllisesti onnistumisen tunnetta, jotta koen tekemäni asiat mielekkääksi. Mutta se onnistumisen herättämä tunnekokemus onkin sitten hassu juttu. Joskus se tulee ihan yllättäen ja pyytämättä, mutta toisinaan vaikka järjellä tietää onnistuneensa, jää se huikea tunne uupumaan. En varmaankaan ole ainoa, joka on tämän saman huomannut?

Sain käsiini tosiaan yhden kirjan, jossa pohditaan työpaikan hyvää henkeä monelta eri näkökulmalta ja erityisen kiinnostavana sekä silmiä avaavana koin tuon onnistumisen tunteen synnyn teeman, jota kirjassa myös käsitellään. Onnistumisen tunteen syntymisen edellytyksiksi ainakin seuraavat elementit:

1) Onnistuminen pitää jotenkin tiedostaa. Sillä kyllähän me onnistumme jatkuvasti (siis ihan tunneittain) tekemisissämme, mutta huomaammeko ne niitä onnistumisia? Esimerkiksi; todennäköisesti ennen pitkää onnistun saamaan valmiiksi tämän blogipostauksen, enkä ajattele sitä sen jälkeen sen enempää. Yksi asia on vain tehty, jonka olin päättänyt tänään saada aikaiseksi.

2) Meidän pitää pystyä näkemään mitä arvoa onnistumisella on meille itsellemme ja/tai jollekin muulle. Edelleen esimerkkinä; tällä blogikirjoituksellani on ainakin kaksi arvoa. Ensimmäinen on puhtaasti itsekäs, sillä kirjoittaminen auttaa minua jäsentämään uusia asioita sekä omaksumaan oppimaani. Toinen arvo jonka haluan näille teksteille antaa on se, että joku joskus saattaa näiden sisällöstä jotakin hyötyä. Kovasti ainakin toivon niin.

3) Jakamisen ilo. Kuinka valtavan paljon hienommalta tuntuukaan jakaa oma onnistuminen läheisen ihmisen kanssa. Tai kollegan, tiimin, kaveriporukan tai melkeinpä kenen tahansa kanssa! Ei ole suotta sanontaa "Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo".

Millä voisimme omassa arjessamme varmistaa, että onnistuminen jaetaan ja näin siitä saadaan (vähintään) kaksinkertainen ilo? Onhan asialla mahdollisesti olemassa myös ei niin positiivinen kääntöpuoli. Jos joku toinen onnistuu juuri siinä samassa asiassa, jonka kanssa itse kamppailen ja epäonnistun, herättää se vähän kuin väistämättä sitä kuuluisaa kateuden tunnetta. Tämä on inhimillistä eikä sen kieltäminen johda mihinkään. Paitsi ehkä itsesyytöksiin, eikä sekään ole rakentavaa tai eteenpäin vievää. Olkaamme siis lähtökohtaisesti armollisia itsellemme ja tunteillemme. On kuitenkin olemassa muutama erinomainen tapa varmistaa, että onnistumista pääsee nauttimaan mahdollisimman moni ja samalla on mahdollista päästä siihen jaettuun onnistumiseen sekä sen herättämään ilon tunteeseen.

1) Ota muut mukaan. Leikitellään ajatuksella, että olet onnistunut jossakin sellaisessa asiassa, jossa on on ollut haasteita pitkin matkaa ja joku kollegasi on saattanut jopa epäonnistua saman asian yrityksessä aiemmin. Sen sijaan, että hihkuisit pelkkää onnistumisen riemua ja tuulettaisit "Mä tein sen!", voit jakaa kiitosta myös muille ilman, että se on sinulta itseltäsi mitään pois. "Olipa mahtavaa, että jaoit aiempia kokemuksiasi tämän tiimoilta, sillä näiden vinkkien avulla pääsin eteenpäin". Jos asiaan liittyy (tai haluat liittää) useampia ihmisiä voit todeta vaikka "on todella hienoa, että meillä tällainen porukka jonka kanssa voi sparrailla ja saada tukea pitkin matkaa. Ajatelkaa, tässäkin asiassa päästiin eteenpäin!".

2) Jaa anteliaasti huomiota pieniin edistymisiin ja tuo niitä julki puheissa. Kun projektista / tavoitteesta puhutaan pitkin matkaa, saavat muutkin tuntea osallistuvansa siihen. Kun aikanaan onnistutaan, on helpompaa kokea olevansa osa tuota onnistumista. Ja taas saadaan iloita vähintäänkin tuplasti. Pienten edistysaskelien sanoittaminen mahdollistaa myös ajankohtaisten kiitosten jakamisen aina sinne, mihin se kulloinkin on hyvä osoittaa. On myös tutkittu tosiasia, että se mihin kiinnitetään huomiota lisääntyy. Kun fokus on hyvässä, onnistumisissa ja edistymisessä, lisääntyy se lähes huomaamatta.

Tähän loppuun heitän haasteen. Juhlista tästä hetkestä eteenpäin joka päivä yhtä onnistumista ihan tietoisesti. Voit keskittyä joko omiin onnistumisiin tai tiimin / työyhteisön / perheen / ystävän tai ihan vain vaikka naapurin Penan. Juhlistamisen ei tarvitse olla mitään yliampuvaa ( saa toki jos se istuu sinun tapaasi toimia! ). Jo pelkästään onnistumisen sanoittaminen tekee siitä näkyvää ja jotenkin arvokkaampaa.