GEN Z ja työelämän muutostuulet

Palkkatyössäni edustan toimijaa, joka työllistää paljon nuoria. Osalle meidän tarjoama työpaikka saattaa olla jopa se ihan ensimmäinen ”oikea” työ. Siksi olen mielenkiinnolla seurannut rekrytointialan ammattilaisten sekä työhön sitouttamisesta kiinnostuneiden henkilöiden havaintoja ja tutkimustuloksia niin milleniaaleista kuin sukupolvi Z:sta.

Opin tällä viikolla muuten myös sen, että ilmeisesti kaikki ennen milleniaaleja syntyneet ovat boomereita. Semantikkona kiinnitän heti huomioni tähän me-muut jaotteluun, joka kuitenkin lienee monissakin tilanteessa tarpeellista etenkin silloin, kun yritetään kuvata ryhmien mahdollisia eroja. Ihan varma en vielä ole, miten suhtaudun sanoihin liittämiini arvolatauksiin. Pitää perehtyä vähän paremmin siihen, onko kyseessä yleisesti liitettyjä arvomääreitä vai vain oman pääni sisäisiä asioita. Sanojen voimasta merkitysten luojana kirjoitan kuitenkin varmasti vielä monta kertaa ja nyt yritän pitää rönsyleivän fokukseni tässä nuoren sukupolven työmarkkinaan siirtymisessä.

Z sukupolvea pidetään oikeutetusti ensimmäisenä porukkana länsimaissa, joka on kasvanut poikkeuksetta netin ja päätelaitteiden kanssa. Jo tämä tuo mielenkiintoisen eron eri sukupolvien tapaan määritellä mikä on niin sanottua oikeaa elämää. Kävin tästä varsin mielenkiintoisen keskustelun ensimmäisen kerran veljenpoikani kanssa jo muutamia vuosia sitten. Voiko olla niin, että tulevaisuudessa (vai peräti osittain jo nyt) olemme tilanteessa, jossa virtuaaliset yhteisöt ja maailmat ovat ”todellisia”? Skifileffoista ja pelialustoilta voi suoraan etsiä vaihtoehtoisia ilmenemismuotoja konkreettisena pidetylle todellisuudelle.

Tutkimukset osoittavat muutamia ominaispiirteitä nyt kasvavalle sukupolvelle. Painopisteinä heillä näyttäisi olevan työntekemisen ajan ja paikan vapaus, riittävä peruspalkka ja yhteisöllisyys sekä työtä tarjoavan yrityksen kontribuutio yhteisen hyvän eteen. Tuleva sukupolvi ei näytä haaveilevan luksuksesta, mutta haluaa selkeästi paremman peruspalkan, kuin edeltävä sukupolvi. He myös pelkäävät melko oikeutetusti työn kuormittavuutta ja loppuun palamisen mahdollisuutta. Tätä he ovat seuranneet sivusta omien vanhempiensa kohdalla ja siihen he eivät halua alistua. Työn sisällön merkityksellisyys itsessään näyttää myös väistyvän. Riittävä arvo työlle on hyvä peruspalkka, työn tavoitteisiin ei liitetä merkityksellisyyden kokemusta. Enemmän liikutaan ajatuksessa akselilla ”tästä minulle maksetaan”. Z sukupolvi toteuttaa ja kehittää itseään muualla. He ovat myös aidosti se sukupolvi, joka osaa hyödyntää somea niin merkityksellisyyden, yhteisöllisyyden kuin lisäansioiden näkökulmasta. Tämä antaa vapauden hakea kaikkea edellä mainittua aina silloin, kun he kokevat siihen tarvetta.

Z sukupolvi on myös seurannut sivusta, kuinka yhteiskunta on pettänyt jäsenensä. On ollut finanssikriisiä, henkisesti liian vaativaa työelämää, sotia ja epävarmuutta. Heidän maailmankuvaansa värittää käsitys siitä, että he ovat itse vastuussa omasta arjen turvallisuudestaan ja hyvinvoinnistaan. Siksi he ovat aiempia sukupolvia kärkkäämpiä asettamaan rajoja ja vaatimuksia asioihin, jotka koskevat heitä itseään. He ovat myös varsin hyviä argumentoimaan asiansa ja löytämään monenlaisia tulokulmia vaatimustensa perusteluiksi. Tästä yhteiskunnan tarjoaman tuen ja avun epävarmuudesta kumpuaa myös mahdollisesti se, että heille erityisen tärkeää näyttäisi olevan se, mitä hyvää heille palkkaa maksava organisaatio tekee muulle maailmalle. Panostetaanko kestävään kehitykseen ja ilmastotekoihin? Tehdäänkö hyväntekeväisyyttä ja kenelle apu suunnataan? Kumpuaako näistä tulevien sukupolvien vaateista korostunut sustainability -ajattelu liike-elämässä vai ovatko yritysmaailman edustajat heränneet samaan huoleen sattumalta kaikki samanaikaisesti? Mene ja tiedä. Tärkeintä toki on, että kannamme kaikki osaltamme vastuun siitä, että tulevatkin sukupolvet saavat nauttia puhtaasta luonnosta ja oikeudenmukaisemmasta yhteiskunnasta.

Muutamia paradokseja näissä tutkimustuloksissa on löydettävissä. Yhtäältä Z sukupolvi haluaa aiempaa enemmän vapautta työn tekemiselle. Jos ei ole mitään selkeää syytä olla fyysisesti jossakin tietyssä paikassa, on heitä ehkä vaikea vakuuttaa toimistolle tulon merkityksestä. Työn vapauden kokemukseen liitetään myös itsemääräämisoikeus siihen, milloin heihin saa olla yhteydessä työasioiden puitteissa. Kaikesta tästä vapaudenkaipuusta huolimatta tuleva sukupolvi arvostaa korostuneesti yhteisöllisyyttä. Olemmekin mielenkiintoisen aikakauden edessä, kun me boomerit, milleniaalit ja Z sukupolvi yhdessä alamme määrittelemään mitä työtä tehdään ja milloin sekä mistä yhteisöllisyyden kokemus lopultakin syntyy tai synnytetään.

Kohta näin viisikymppisenä kahden Gen Z nuoren aikuisen äitinä huomaan pohtivani myös ihan vain nuoruuden idealismin vaikutusta tutkimustuloksiin. Tunnistan ainakin itsessäni yhä edelleen oikeudenmukaisuuden kaipuun, joka näkyy myös lapsissani. Toinen lähti jopa Ukrainaan rintamalle puolustamaan oikeaksi kokemaansa asiaa. Ihan yhtä isoja tekoja ei oma oikeudenmukaisuuteni kaipuu saanut minussa aikaan nuoruudessani, pienempiä tekoja kylläkin. Yhtä lailla vapauden kaipuu ja taloudellisesta riippumattomuudesta haaveilu kuului siihen nuoruuden aikaan. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, kyllähän sitä tulee haaveiltua tuosta vapaudesta ja riippumattomuudesta yhä edelleen. Hyviä ennustuksia voidaan siis varmasti tulevaisuudesta tehdä, mutta aika näyttää millaista työelämää rakennamme ja miten tulevia sukupolvia tullaan johtamaan menestyksekkäästi. Sillä johtamista yritysmaailma tarvitsee työn teon tavoista riippumatta.