Oman intohimon löytyminen

Tänään lähdin viettämään vapaapäivää läheiselle järvelle. Hellepäivänä suppailu on pyöräilyn lisäksi parasta tekemistä mitä voin kuvitella. Olen vielä sen verran aloittelija tässä suppailu asiassa, että sitä tehdessä aivot lakkaavat tuottamasta jatkuvasti uusia ideoita ja keskityn vain siihen itse tekemiseen. Tilannehan muuttui sitten radikaalisti, kun rantauduin ja jäin laiturinnokkaan nauttimaan auringosta. Sain etuoikeuden käyttää Rosavillan rantalaituria tämänpäiväisellä retkelläni. Siinä maatessani ja linnunlaulua kuunnellessani, lähti ajatukset taas harhailemaan.

Mihin sinä kiinnität ihmisessä huomiosi? Siis ulkonäköseikkojen lisäksi. Enkä nyt tarkoita parinhakumielessä vaan ihan vain normaalissa arkisessa kohtaamisessa niin siviilissä kuin työelämässäkin. Yleisesti ottaen viehättävän ihmisen piirteiksi luetaan muun muassa aitous, elinvoima, rohkeus, huumori ja innostuneisuus sekä esimerkiksi vastuuntunto. Kaikki toki sellaisia hyveitä, joita varmasti jokainen meistä toivoisi omaavansa. Minua kuitenkin kiehtoo kovasti se, että mikä saa meidät näyttämään toisen silmissä noita piirteitä omaavalta ihmiseltä. Itse olen saanut paljon palautetta siitä, että olen kohtaamistilanteissa jotenkin superenerginen ja jotenkin ”täytän” tilan kokonaan. Tuon piirteen tunnistan itsessäni, olen yleisesti ottaen innostunut ja vahvasti läsnä. Olen elämäni aikana opetellut antamaan muille tilaa ja vähän hidastamaan omaa vauhtiani. Usein onnistun, ihan aina en.

Saattaa olla, että meitä ihmisiä viehättää toisissa ihmisissä samankaltaisuus. Tunnistamme jotakin sellaista, johon voimme samaistua ja joka tuntuu jollakin tavalla tutulta. Tai sitten viehätymme vastakohdasta. Näemme toisessa ihmisessä jotakin sellaista, jota toivoisimme itsekin omaavamme. Eikä ole ihan tavatonta, etteikö näitä molempia ominaisuuksia voisi löytyä yhdestä ja samasta ihmisestä yhtä aikaa.

Itse huomaan ihailevani ihmisiä, jotka ovat löytäneet intohimonsa. Sen sisäisen palonsa, jossa toetuttavat jotakin sellaista, jota tekisivät ”vaikka siitä ei maksettaisi”. Kun ihminen uskoo omaan asiaansa, luottaa kykyihinsä ja tekee asioita intohimolla, on hän minun silmissäni vastustamaton. Sellaisen ihmisen lähelle haluan pysähtyä ja imeä sitä intoa itseeni. Kaikkein viehättävintä näissä ihmisissä on se vankkumaton usko siihen, että tietyllä tavalla mikään ei ole mahdotonta. Yksi innostavimmista puhujista, joita olen saanut olla kuuntelemassa, on tosielämän oikea seikkailija Pata Degerman. Hän jos kuka osaa inspiroida! Jos joskus saat mahdollisuuden käydä kuuntelemassa häntä, niin voin lämpimästi suositella. Hän kertoi omassa esityksessään valmistautumisestaan seikkailuun, jonka lopputuloksena hän valloitti Mount Sisun. Koska tuo projekti sisälsi hurjan määrän vaikeita ylitettäviä esteitä, otti hän kumppaninsa kanssa käyttöön säännöllisen ”mikään ei ole mahdotonta” tunnin. Tuon tunnin aikana etsittiin (ja uskottiin) vain ja ainoastaan mahdollisuuksiin ja ratkaisuihin. Tällaisen ajattelun tuloksena löydettiin lääkäri, joka heidät ompelemaan haavan ja tahon, joka pystyi tuottamaan lentäjälle kartan aiemmin kartoittamattomasta jäätiköstä. Aidosti, mikään ei ollut mahdotonta.

Mikä on sinun intohimosi ja pääsetkö toteuttamaan sitä? Vai oletko niin jumissa, että et oikein enää edes tiedä, mistä lähteä etsimään sitä? On olemassa muutamia kysymyksiä, joihin vastaamalla voit ottaa ensimmäisiä askeleita oikeaan suuntaan.

1) Listaa itsellesi tärkeitä arvoja paperille (esimerkiksi perhe, vapaus, terveys, raha, työ)

2) Piirrä ympyrä, johon merkitset ajankäyttösi

3) Vertaa näitä keskenään. Oletko onnistunut priorisoimaan oman ajankäyttösi arvojesi mukaan?

Toinen hyvä tapa haastaa omaa ajatteluaan, on seuraava:

1) taita A4 paperi pituussunnassa kahtia ja avaa se sitten uudelleen. Nyt paperin keskellä on viiva.

2) kirjoita vasemmalle puolelle asioita, jotka häiritsevät elämässäsi. Tällaisia asioita voisi olla vaikkapa ”ärsyttää oma negatiivinen ajatteluni” ja ”harmittaa, kun arkisin ei ole aikaa tehdä asioita X, Y ja Z”. Nämä siis vain yksittäisinä esimerkkeinä. Sinun tehtäväsi on tunnistaa omat harmistuksen aiheet omassa elämässäsi ja kirjata ne ylös.

3) Seuraavaksi kirjoitat paperin oikealle puoliskolle haasteesta / harmistuksesta johdetun tavoitteen ja/tai tahtotilan. Aiempiin viitaten tässä tapauksessa ensimmäinen tavoite olisi ”opin ajattelemaan positiivisemmin” ja ”löydän arjessani aikaa tehdä asioita X, Y ja Z”.

4) Revi paperi taitosta pitkin pituussuunnassa kahtia ja hävitä vasen puolisko

5) Nyt sinulla on hyvä lista tavoitteista, joita kohti lähdet kulkemaan. Pienin askelin, pala kerrallaan.

Itse olen löytänyt oman intohimoni sekä ammatillisesti että siviilielämässä sen ”vaikeimman” kautta. Muutama työuupumus ja totaaliromahdus. Sieltä itsetutkiskelun, terapian ja opiskelujen kautta tähän hetkeen, jossa olen vahvempi ja varmempi kuin koskaan. Siksi uskallan tämän kokemuksen mukanaan tuomalla varmuudella sanoa ”mikään ei ole mahdotonta”.

Ja mitenkäs se Rosavilla ja rantalaituri sitten liittyi kaikkeen tähän? Koko tämä ajatusketju ja kirjoitus lähti liikkeelle siitä ihailusta, joka minussa herää kun käyn siellä paikan päällä. Yrittäjät, jotka toimintaa pyörittävät, ovat mielestäni aivan loistava esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun omaa intohimoaan lähdetään systemaattisesti toteuttamaan. Vanhaa on tiluksilla entisöity kauniisti ja uutta tuodaan lähinnä innovatiivisina palveluina, jotka on räätälöity niihin upeisiin puitteisiin jossa toimitaan. Suosittelen lämpimästi tutustumaan, mikäli yritys ei ole entuudestaan tuttu. Ja tämä ei ollut maksettu mainos, vain aitoa ihailua minun puoleltani.