Oma moraali päätöksenteossa

Silloin kun työelämässä tulee vastaan haastavia tilanteita, huomaan reagoivani melko voimakkaasti niihin. Tavoitteeni on aina ollut vaikuttaa positiivisesti yrityksen toimintaan, tiimiin ja yksilöön. Yllättävän usein se on helppoa, eikä varsinaisesti vaadi ponnisteluja. Oma luontainen positiivinen ja optimisten suhtautuminen asioihin antaa vahvaa pystyvyysuskoa niin itseeni kuin tiimiini. Tätä uskoa on helppoa levittä edelleen, kannustaa ja haastaa muitakin löytämään niitä positiivisia mahdollisuuksia ja tulokulmia.

Aina kaikki ei ole kuitenkaan hattaraa. Entäpä sitten, kun omat arvot eivät kohtaakaan työarjessa? Mihin saakka voimme venyttää omia rajojamme tai haastaa työnantajaa tai työyhteisöä?

Omien havaintojeni ja kokemukseni pohjalta olen huomannut, että mitä paremmin yrityksellä on kuvattuna tietyt päätöksenteon prosessit, vastuut ja toimintatavat, sitä tasapuolisemmin kaikkia kohdellaan ja ristiriitaisuuksia tulee vähemmän. "Hyvissäkin" yrityksissä voi kuitenkin tulla vastaan tilanteita, jossa päätöksentekijä joutuu laittamaan yrityksen edun yksilön edun edelle. Tässä vaiheessa olisi helppoa todeta, että tottakai näin joutuu tekemään, jopa lähes päivittäin. Ja yhtä helppoa olisi todeta, että tällainen vastuu kuuluu päätöksentekijän toimenkuvaan. Kyllä kyllä, näinhän se on. Ja nyt se kuuluisa mutta. Päätöksen tekeminen ja sen käytäntöön saattaminen yrityksen etu edellä on peruskauraa johtamisessa, mahdollinen moraalinen "krapula" jää kuitenkin yksilön kannettavaksi. Kaikilla ei ole saatavilla parasta mahdollista esihenkilöä, jonka kanssa purkaa asiaa. Vielä harvemmalla on mahdollisuus ulkopuoliseen työnohjaukseen. Joillakin voi olla loistava tiimi, jossa purkaa asioita, toisilla ihania ystäviä auttamassa eteenpäin. Mutta mitä tehdä tilanteessa, jos mitään näistä ei ole saatavilla?

Ensimmäisenä on varmasti järkevää tarkastella omaa arvopohjaa ja miettiä, mitä ovat sellaiset ydinarvot joista ei ole valmis joustamaan missään tilanteessa. Toiseksi kannattaa yrittää löytää mahdollisimman monta erilaista näkökulmaa käsillä olevaan asiaan. Joskus oma olo helpottaa jo sitä kautta, että pystyy hahmottamaan laajemman kokonaisuuden. Kolmanneksi pyri käymään keskusteluja sellaisten henkilöiden kanssa, jotka koet luotettaviksi. Yleensä keskustelujen kautta on mahdollista saada juurikin noita edellä mainittuja näkökulmia. Neljänneksi etsi kompromisseja. Uudet näkökulmat voivat avata ihan uusia ajatuksia ja niitä kannattaa lähteä rohkeasti ehdottamaan. Viidenneksi kannattaa miettiä, millä tavalla voi itse omassa yhteisössään kehittää tai ylläpitää arvoja tukevaan keskustelukulttuuria.

Jos haluat perehtyä aiheeseen enemmän, on siihen liittyviä tutkimuksia esimerkiksi saatavilla aika paljon. Esimerkkinä nyt muutama englanninkielinen

"The Role of Ethics in Decision Making in the Workplace" (Nature et al., 2015)

- "Ethical Decision-Making Models in the Workplace" (Jones et al., 2016)

- "The Impact of Personal Values on Ethical Decision Making in the Workplace" (Smith et al., 2018)

Kovasti minua kiinnostaisi kuulla, millaisia konkreettisia ratkaisuja juuri sinä olet tämän aiheen tiimoilta tehnyt ja keksinyt. Onko löytynyt kompromissia ja jos on niin millainen? Yhden kerran olen itse joutunut vaihtamaan työpaikkaa, koska arvomaailmat yrityksen ja itseni välillä olivat niin kaukana toisistaan.